Opistolla opettamisessa soveltaminen on sallittua – Näin monipuolisia ovat työpäivät opettajan näkökulmasta

Heidi Haarakoski astui Peräpohjolan Opiston ovista sisään ensimmäisen kerran viime keväänä, ja syksystä lähtien hän on toiminut talossa ammatillisen koulutuksen ja aikuisten perusopetuksen opettajana. Tässä tekstissä Heidi kertoo omasta polustaan opistolle ja avaa monipuolista työtään nuorten ja aikuisten parissa.

Olen aikaisemmalta tutkinnoltani tradenomi, ja työskentelin ennen opettajan uraani rekrytoinnin ja hallinnon parissa Helsingissä noin kuuden vuoden ajan valmistumiseni jälkeen. Halusin kuitenkin ennen pitkää palata etelästä kotikonnuilleni Tornioon, ja muuton myötä vaihtui myös ala, sillä kaupungissa oli tarjolla suhteellisen vähän HR-puolen töitä.

Päädyin opiskelemaan Oulun yliopistossa luokanopettajaksi, ja kuljin opintoihin Torniosta. Valmistumiseni jälkeen olin kolmisen vuotta resurssiopettajan ja luokanopettajan tehtävissä Tornion kaupungilla.

”Yhdessä hetkessä saatamme leikkiä eduskuntaa ja olen pääministerinä pitämässä puhetta, ja seuraavassa taas olen oikeussalissa tuomarina, asianajajana tai syytetyn penkillä. Täällä saa siis toden totta miettiä luovasti käsiteltäviä asioita ja havainnollistaa niitä vaikkapa juuri näyttelemisen keinoin.”

Peräpohjolan Opistolle tulin ensi kertaa sijaiseksi viime keväänä. Oltuani sijaisena noin puolitoista kuukautta huomasin viihtyväni täällä mainiosti, mistä syntyikin ajatus, että voisin hakea tänne myös syksyksi töihin. Ja sillä tiellä nyt sitten olen.

Opetan nuoria ja aikuisia sekä ammatillisessa koulutuksessa että aikuisten perusopetuksessa. Opiskelijaryhmissäni on keskimäärin noin parikymmentä henkilöä, ja työparinani minulla on apuna yksi ohjaajistamme. Pääsääntöisesti opetan matemaattisia aineita, minkä lisäksi olen opettanut aikuisille myös ympäristö- ja maantietoa – ja välillä vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Soveltaminen on sallittua

Töiden alussa aikuisten opettaminen arvelutti minua hieman, sillä olen taustaltani luokanopettaja ja työskennellyt siis lasten kanssa. Olen kuitenkin vajaan vuoden aikana huomannut, että kohderyhmä ei vaikuta opettamisen menetelmiin yhtä paljon kuin olin aiemmin ajatellut. Samat työkalut soveltuvat myös aikuisten opettamiseen, eli aikuiset eivät itse opetustilanteessa lopulta eroa lapsista ja nuorista kovinkaan paljon.

Kohtaamisen halu, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä into oppimista kohtaan on aikuisten kanssa hyvin samankaltaista, ja he lähtevät mielellään mukaan kaikenlaiseen toiminnalliseen tekemiseen. Innokkuus on ollut minulle todella mieluinen yllätys, ja opetusilmapiiri on lähes poikkeuksetta motivoitunut ja myönteinen. Mukava tekijä on myös opiskelijoiden luotto ja kunnioitus opettajia kohtaan, ja kaikilla on täällä turvallinen ilmapiiri opiskella.

”Olemme keskenämme sopivan erilaisia ja valmiita kokeilemaan uutta: on aina positiivista, jos joku haluaa tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Täällä ei kangistuta kaavoihin, vaan kannustetaan kokeilemaan.”

Toki, koska suuri osa aikuisten perusopetuksessa opiskelevista on maahanmuuttajia, opettaminen tarjoaa aiempaan kokemukseeni verrattuna hieman erilaisia pedagogisia haasteita. Lähes jokaisen opiskelijan tausta on erilainen äidinkielestä lähtien, minkä vuoksi oppituntien luonne vaihtelee hyvinkin paljon.

Opettajana olen päässyt arvioimaan omaa toimintaani ja testaamaan, mikä toimii ja mikä ei minkäkin porukan kanssa. Oppimistilanteissa saattaa tulla vastaan ennalta suunnittelemattomia tilanteita, eli opettajalla on hyvä olla tuntosarvet pystyssä ja valmiudet muuttaa asioiden käsittelytapaa vaikka suoraan lennosta. Itsereflektoinnin taito ja asioiden tarkkailu tietynlaisten kehityskiikarien läpi on siis ollut hyödyksi täällä.

Opistolla pääsee myös osallistumaan erilaisiin kehittämistehtäviin, ja sitä kautta pystyy esimerkiksi pilotoimaan uusia koulutuksia tai vaikuttamaan siihen, miten koulutuksia järjestetään. Kehittäminen on yksi osa jokaisen opistolla työskentelevän työtä.

Pänttäämisen sijaan asioita opitaan usein käytännön tekemisen kautta

Vaikka olen aiemminkin ollut opettajana heittäytyjätyyppiä, täällä hetkeen eläytyminen ja muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen on vielä aiempaakin suuremmassa roolissa.

Yhdessä hetkessä saatamme leikkiä eduskuntaa ja olen pääministerinä pitämässä puhetta, ja seuraavassa taas olen oikeussalissa tuomarina, asianajajana tai syytetyn penkillä. Täällä saa siis toden totta miettiä luovasti käsiteltäviä asioita ja havainnollistaa niitä vaikkapa juuri näyttelemisen keinoin.

Matemaattisten aineiden opetuskaan ei ole pelkkää kirjan pänttäämistä luku päivässä, vaan opiskelussa käytännön harjoituksilla on tärkeä osuus. Esimerkiksi tällä hetkellä ammatillisten opintojen puolella suunnittelussa on matikkaleiri. Leirin valmistelussa opiskelijat ovat aktiivisessa roolissa ja pääsevät suunnittelemaan vierailtavia kohteita, pyytämään ja vertailemaan tarjouksia sekä pohtimaan tätä kautta budjetin merkitystä leirin järjestämisessä.

Kun taas käsittelimme eräänä päivänä pinta-aloja, mittasimme ja laskimme niitä koululuokan sisällä olevista esineistä ja huonekaluista. Kun opiskelijat alkoivat siirtää kirjahyllyä mitatakseen lattian pinta-alan, sain selkeän palautteen siitä, miten konkreettisesti he ajattelevat matematiikan käsitteitä. Näin opiskelijat saavat käytännön kokemusta matemaattisten taitojen hyödyntämisestä tosielämässä.

Yhteisöllisyys ja monipuolisuus ovat hedelmällinen maaperä oppimiselle

Työyhteisömme on ilmapiiriltään avoin ja vastaanottava, ja jokainen saa tehdä työtä täysin omana itsenään. Olemme keskenämme sopivan erilaisia ja valmiita kokeilemaan uutta: on aina positiivista, jos joku haluaa tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Täällä ei kangistuta kaavoihin, vaan kannustetaan kokeilemaan. Uudenkin työntekijän on helppo solahtaa joukkoon.

Avoin ja yhteisöllinen tunnelma edesauttaa myös yhdessä kehittämistä, suunnittelemista ja toteuttamista. Peräpohjolan Opisto ei ole paikka, jossa täytyy pakertaa yksin. Järjestämme ryhmien yhteistä toimintaa, tapahtumia, ja pelailua, joissa opiston väki pääsee kohtaamaan toisensa erilaisten aktiviteettien merkeissä.

Peräpohjolan Opistolla opettaja pääsee aidosti vaikuttamaan asioihin ja tekemään merkityksellistä työtä, mikäli kiinnostusta ja halua löytyy. Mielestäni tuo valtavasti rikkautta opettamiseen, kun työssä saa käyttää vapaasti luovuutta ja kehittää oppimisprosessia ja ympäristöä kokonaisuutena.

Heidin vinkkejä opisto-opettajan työstä kiinnostuneelle:

• Opettajan työ on suurissa määrin itsestä kiinni, miten opetusta haluaa toteuttaa – yhtä tai kahta oikeaa vastausta ei ole!
• Eri-ikäisten ja -taustaisten ihmisten kanssa saa aidosti haastaa itseään ja toimintamallejaan sekä kehittää omaa opettajuuttaan eri kanteilta.
• Itsereflektoinnin taito on tärkeä: ihmiset oppivat asioita eri tavoilla, ja opettajan on hyvä osata tunnistaa nuo tavat ja hyödyntää niitä.
• Täällä pääsee aidosti kehittämään toimintaa, jos siihen on paloa!