You are currently viewing Jatkuva haku opiskelijoiden silmin
Tässä blogitekstissä Sarin ja Samin ajatuksia uuden opiskelusta aikuisena.

Jatkuva haku opiskelijoiden silmin

  • Artikkeli julkaistu:3 toukokuun, 2023

Peräpohjolan Opistolle voi hakea jatkuvan haun kautta ympäri vuoden, ja opintoja voi tehdä joustavasti omaan tahtiin. Millaista jatkuvan haun kautta opiskelu on aikuisen opiskelijan näkökulmasta?

Tässä blogitekstissä kuulemme kahden opiskelijan ajatuksia uuden opiskelusta, kun taustalle on ehtinyt kertyä jo hieman mittavampi kokemus töistä ja elämästä ylipäätään.

Takaisin opintielle useamman kymmenen vuoden työkokemuksella

Kaksi erinomaista esimerkkiä jatkuvan haun kautta Peräpohjolan Opistolle hakeneista aikuisopiskelijoista ovat Sami ja Sari, joilla molemmilla oli takanaan pitkä työura eri alojen työtehtävissä ennen uusia opintoja.

”Asuin aiemmin Tampereella, jossa siirryin reilut 20 vuotta sitten ammattikoulun kautta työelämään. Olin teollisuudessa koneenhoitajana samassa työpaikassa yhteensä 23 vuotta. Kun yritys myytiin ja toiminta siirtyi muualle Tampereelta, oli minun aikani hypätä kyydistä. Muutimme vaimoni ja lastemme kanssa Tornioon vaimoni vanhempien vanhaan kotitaloon. Olen aina tykännyt Torniosta – tämä on nätti ja rauhallinen paikka”, Sami kertoo.

Sarilla puolestaan on taustallaan kattaus kotitalous- ja kodinhoitajaopintoja ja -töitä sekä viimeisimpänä pitkä ura tutussa hampurilaisravintolaketjussa.

”Valmistuin Rovaniemellä kotitalousopistosta ruokataloustyöntekijäksi, ja jatkoin Kemin sosiaalioppilaitokseen opiskelemaan kodinhoitajaksi. Valmistuttuani tein yli kymmenen vuotta kodinhoitajan sijaisuuksia Tornion kaupungille perheen perustamisen ohessa. Päädyin kuitenkin muuttamaan suuntaa, sillä kaupungilla ei tuolloin ollut resursseja vakinaistaa paikkaani.

Hain töitä Torniosta Hesburgerista, sillä siskoni oli ollut Kemissä samoissa töissä. Ylenin lopulta ravintolapäälliköksi asti, ja viime tammikuussa minulla tuli täyteen 20 vuotta Hesen palveluksessa ravintolapäällikkönä”, Sari laskee.

Uutta suuntaa työelämään

Aikuisopiskelijat kertovat, että tieto Peräpohjolan Opiston jatkuvasta hausta tuli hieman sattumalta. Sami kertoo törmänneensä opiston mainokseen verkossa, kun taas Sarille kipinä syttyi työpaikkakohtaamisen kautta.

”Kerkesin olla Torniossa vähän aikaa työttömänä, ja pohdin, mitä alkaisin isona tekemään. Kävin muutamassa teollisuusalan haastattelussa, mutta saman sapluunan kaavamaiset työt eivät enää kiinnostaneet. Netin syövereistä pamahti sitten yllättäen esiin PPO:n mainos jatkuvasta hausta, joka vaikutti saman tien mielenkiintoiselta. Hain opiskelemaan, ja vaikka korona-ajan etähaastattelussa olikin hieman kömpelyyksiä, sain onneksi tiedon myönnetystä opiskelupaikasta”, Sami muistelee.

Sari sai kuulla käytännön kokemuksia työpaikalle saapuneelta nuoriso-ohjaajalta.

”Mietin pari vuotta aikaisemmin, että haluaisin vielä kokeilla jotain uutta, mutten tarkalleen tiennyt, mitä. Meille tuli töihin harjoittelija Luovilta, jota saapui opastamaan Peräpohjolan Opistolla opiskellut nuoriso-ohjaaja. Sain sitten kuulla häneltä ohjaajan töistä, ja kiinnostuin tietysti mahdottomasti. Plussaa oli vielä se, että satun asumaan hyvin lähellä opistoa. Hain sisään, ja haastattelun jälkeen päädyin aloittamaan opintoni viime vuoden syksyllä.”

Nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi parissa vuodessa

Molemmat valitsivat opiston tarjonnasta ammatillisen koulutuksen nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot. Sami pystyi suorittamaan opinnot työvoimapoliittisena koulutuksena työvoimatoimiston kautta ja Sari puolestaan opintovapaalla aikuiskoulutustuella.

”Aluksi mietin, että olenkohan vähän liian vanha tämmöisiin hommiin, sillä ikää oli mittarissa jo 45 vuotta. Nuo pohdinnat osoittautuivat kuitenkin opintojen alettua aivan turhiksi, sillä lämminhenkisen yhteisön ja kiinnostavien opintokokonaisuuksien myötä ymmärsin, ettei ihminen ole koskaan liian vanha oppimaan uutta. Oli hienoa, että vaikka opiskelin pahimpaan korona-aikaan, saimme silti opiskella todella paljon paikan päällä – käytännön lähiopetuksessa on valtava ero etäopetukseen ruudun välityksellä”, Sami kertoo.

”Jokaiselle tehdään opistolla opintojen alkaessa opintopolku, eli kaikki opiskelevat omaan tahtiinsa: toisilla opinnot kestävät kolme vuotta ja toisilla taas vähemmän aiemman kokemuksen ansiosta. Koska kouluttauduin Hesburger-aikanani esimieheksi, sain hyväksiluettua osan opinnoistani täällä. Opintoni kestävät noin puolitoista vuotta, ja ensi jouluna olisi määrä valmistua, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan”, Sari sanoo.

Koulunkäynninohjaaja ja tukihenkilö auttaa koulunkäynnin hankaluuksissa

Viime joulukuussa valmistuneella Samilla opinnot kestivät noin vuoden ja kahdeksan kuukautta. Tuore nuoriso- ja yhteisöohjaaja kertoo viihtyneensä sekä opinnoissa että alan töissä oikein hyvin.

”Minulla oli todella pitkään haave tällaisesta työstä, sillä olin jo lapsena varsinainen nuorisotilaluuta: pyörin vapaa-aikani Tampereen nuorisotiloissa, joissa työskenteli paljon mukavia nuoriso-ohjaajia. Olen rauhallinen ihminen, ja mielestäni sovin kyseisen luonteenpiirteen ansiosta hyvin ohjaajan ammattiin.

Nuoriso- ja yhteisöohjaajan koulutus on kokonaisuutena kattava ja käytännönläheinen, ja sain sieltä paljon irti. Opin opiskelujeni aikana esimerkiksi heittäytymään rohkeammin ja esiintymään ihmisten edessä, sillä aiemmassa työssäni ei ollut tullut hirveästi esiinnyttyä. Erilaisten tilanteiden edessä ei enää mene sormi suuhun, missä toki auttaa myös iän tuoma kokemus.

Opiskeluista jäivät kirkkaasti mieleen monipuolisen opiskelun ohella myös yhteisölliset leirit. Olimme esimerkiksi syysleirillä Inarissa, jossa vaelsimme, meloimme ja puuhasimme kaikkea muuta retkeilyyn ja leirielämään liittyvää. Talvileirillä taas olimme Rukalla maailmancupin osakilpailussa toimitsijoina. Kaikilla oli omat vastuualueensa, ja teimme esimerkiksi mäkihyppääjille ja huoltojoukoille ruokaa. Tällainen toiminta hitsasi meitä mielestäni hienosti yhteen ja kehitti taitoja yhdessä toimimiseen.

Aloitin ammatillisen tukihenkilön tehtävissä jo opiskeluideni aikana reilu vuosi sitten helmikuussa, ja valmistuttuani olen jatkanut samoissa töissä. Olen tällä hetkellä koulunkäynninohjaajana 7–9-luokkalaisista koostuvassa pienryhmässä nuorille, joilla on erilaisia hankaluuksia koulunkäynnissä. Lisäksi olen erään 7-luokkalaisen tukena osaksi normaalissa koulussa ja osaksi pienryhmässä, jotta hän pääsisi paremmin kouluarkeen mukaan.”

Tasapainoilua ohjaajaopiskelun ja opettamistyön välillä

Myös Sarille löytyi töitä nopeasti jo opintojen aikana – ja vieläpä saman katon alta.

”Minua kysyttiin jo vajaan neljän kuukauden jälkeen töihin Peräpohjolan Opistolle, eli teen täällä samalla töitä ja opiskelen. Opetan ja ohjaan aikuisten perusopetuksessa maahanmuuttajille suomen kieltä ainakin kesäkuun loppuun saakka. Saan myös välillä sijaistaa opettajia heidän lomiensa aikana, mikä tuo työhön kivaa vaihtelua. Näin voin helposti suorittaa työharjoitteluni tässä ohessa.

En ole aiemmin ollut kovin paljoa maahanmuuttajanuorten kanssa tekemisissä, ja olen huomannut tämän olevan aivan huippua! Ihmiset ovat niin positiivisia, he arvostavat opetusta ja tulevat aina pirteänä toivottamaan hyvää huomenta. Ohjaajan roolissa on ihanaa, kun opiskelijoilta löytyy intoa ja motivaatiota suomen opiskeluun.

Suuri osa sekä opiskelussa että opetuksessa on käytännön tekemistä. Opiskeluissa istutaan lopulta suhteellisen vähän nenä kirjassa koulun penkillä, eli koulutuksessa harjoitellaan paljon oikeissa tilanteissa – ja sehän se opettaa parhaiten. Myös juuri maahanmuuttajien kanssa lähiopetuksella on tärkeä rooli, sillä opetuksessa näytellään käsillä, improvisoidaan, katsellaan kuvia ja puhutaan selkosuomea, jotta kaikki ymmärtäisivät käsiteltäviä aiheita mahdollisimman hyvin.

Soveltaminen ja asioiden muuttaminen lennosta saavat aikaan kaikenlaisia hauskoja ja mielenkiintoisia kommelluksia. Olen lähtökohtaisestikin luova ja kekseliäs persoona, ja se puoli oli ehkä hieman päässyt kärsimään aiemmissa töissäni. Täällä luovuus alkaa onneksi palaamaan takaisin. Haluaisin jatkaa töitä koulumaailmassa myös valmistuttuani.”

Miksi Peräpohjolan Opistolle kannattaa hakea jatkuvan haun kautta?

Samin ja Sarin mielestä uudelle opintielle kannattaa lähteä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, jos kokee kaipuuta uusiin tuuliin työelämässä. Heidän mielipiteensä nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnoista sekä opiston yhteisöllisyydestä ovat hyvin yhteneväisiä.

”Jos haaveena on alan vaihto ja uusien kokemusten etsiminen, suosittelen Peräpohjolan Opiston jatkuvaa hakua mielelläni. Ikää ei kannata katsella, sillä kaikki ovat tänne tervetulleita: ikähaarukkamme oli 17-vuotiaasta reiluun viisikymppiseen, eli jo opintojen aikana vähän varttuneempikin tyyppi pääsi hienosti nuorempien ajatusmaailmaan mukaan. Kaikki tulivat hyvin toimeen hienosti keskenään”, Sami kuvailee.

Sari on samoilla linjoilla ja peräänkuuluttaa lisäksi omaa kehittymistään sekä opiston ilmapiiriä.

”Täällä jokainen saa olla oma itsensä. Opettajat, ohjaajat ja koko muu henkilökunta on todella avointa, ja kaikki auttavat ja kannustavat toinen toistaan. Olen saanut hirveästi lisää itsevarmuutta ja yleissivistystä sekä kasvanut henkisesti. Lisäksi olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut tämänkin ikäisenä tehdä rohkean päätöksen ja lähteä opiskelemaan. Ja varsinkin tänne – Peräpohjolan Opisto on vanhoine pihapiireineen ja hotelleineen hieno ympäristö, jota mukava yhteisö korostaa.

Jatkuva haku on mahtava vaihtoehto, koska opiskelupaikkaa varten ei tarvitse odottaa syksyä, vaan luokkaan voi hypätä suoraan lennosta. Opintoihin pääsee nopeasti kiinni, eikä tarvitse ajatella jäävänsä jostain paitsi, sillä jokainen tekee opintoja kuitenkin oman polkunsa mukaan. Opiskelu on siis joustavaa, ja opinnoissa saa edetä oman elämäntilanteen, aikataulun ja lomien mukaan.

Peräpohjolan Opiston porukan ja koulutuksen monipuolisuus sekä kannustava ilmapiiri tekivät opinnoista rikastuttavan ja yhteisöllisen kokemuksen. Meille vajaat pari vuotta ovat olleet mahtavaa aikaa, emmekä ole katuneet päivääkään. Aika vain on mennyt aivan liian nopeasti.”